Lukijaksi kasvaminen
Aikoinaan kirjastoauton tuleminen oli tiistaipäivän kohokohta ja odotettu tapahtuma lappilaisessa kylässä, jossa kasvoin 80-luvulla. Vanhan kirjastoauton tunnisti rumisevasta äänestä suoran päästä, mutta se korvautui ala-asteen aikana uudella kulkupelillä, joka oli hiljainen ja moderni, tuulahdus suuresta maailmasta tarinoineen ja seikkailuineen. Kuski oli tuttu ja jätti osalle syrjäkylien asukkaista lainakirjoja postilaatikkoon, jos hänelle soitti ja pyysi valitsemaan jotakin, josta lainaaja piti. Nykyään kaupunkikirjastojen käyttäjänä tämä tuntuu ihmeelliseltä: miten hän pystyi muistamaan ihmisten lukutottumukset? Miten hän viitsi vaivautua?
 |
| Auto täynnä kokonaisia maailmoja! |
Tuohon aikaan lukeminen oli harvojen koulun kerhojen ohella käypä harrastus, sillä jos arjessa ei koulun jälkeen aina paljon tapahtunut, kirjojen sivuilla seikkailtiin sitäkin enemmän. Murrosiässä nuortenkirjat toivat länsimaisen teinikulttuurin tutuksi, ja c-kasettien ja kirkonkylältä ostettujen nuortenlehtien seassa oli usein kirjapino.
Nykyään kirjat kilpailevat lasten ja nuorten vapaa-ajasta pelien, Internetin, älypuhelinten ja sosiaalisen median sovellusten kanssa. Enää tarinoita ei tavoita pelkästään kirjoista, televisiosta tai vanhan kansan kummitusjutuista, vaan ne ovat saavutettavissa paljon nopeammin oman puhelimen sähköisestä ympäristöstä. Kuvilla höystettynä, ehkä musiikillakin maustettuna, sisällöllisesti typistettyinä. Miksi pitäisi lukea? Eikö se ole vähän vanhanaikaista, kukkahattutätien jaarittelua?
Vastaan lyhyesti: koska lukeminen kasvattaa päätä. Kirjojen sivuilla voidaan kuvata asioita, tapahtumia ja tunnetiloja, joiden esittäminen kuvallisesti on vaikeaa tai mahdotonta. Kun lukee, joutuu kuvittelemaan asian päänsä sisällä sen sijaan, että näkisi sen valmiiksi esitettynä, ja tämä jos mikä kehittää piuhoja päässä. Näitä yhteyksiä voi sitten käyttää vaikkapa arjen empatiassa, kavereiden hankkimisessa, yleisessä kekseliäisyydessä tai vaikkapa koulun matematiikan tunnilla. On tutkittu, että lukeminen kehittää ihmistä monilla tavoin, ei pelkästään kielellisiä kykyjä tai mielikuvitusta.
 |
| Lukeminen kehittää päätä ja mieltä. |
Minulla on kaksi vilkasta, liikkuvaista lasta, ja olen todennut, että lukeminen kehittää heissä keskittymiskykyä. Villi lapsi ei kuitenkaan automaattisesti tartu kirjaan kuin hetkeksi plaratakseen ja katsoakseen kuvat ja säntää sitten menemään, minkä vuoksi olen pienestä saakka yrittänyt kasvattaa heistä lukijoita pikku hiljaa: ensin iltasatuja lukemalla, päiväunisatuja lukemalla, loruilemalla, vitsikkäillä runokirjoilla, sarjakuvilla ja myöhemmin lastenromaaneilla. Aluksi maltti riitti muutaman aukeaman kirjan kuuntelemiseen, myöhemmin pidempään satuun ja kokonaiseen kirjaan, jota luimme iltasatuna luvun kerrallaan. Lopulta lapset alkoivat lukea itse. Lukeminen on alkanut kiinnostaa, mutta yhä edelleen sillä on monta sähköistä kilpailijaa.
Pyrin pitämään lapseni iltaisin kirjan ääressä, koska lapseni selvästi hyötyvät lukuharrastuksesta, sillä keskittymiskyky ja mielikuvitus ovat parantuneet selvästi. Tämän vuoksi olenkin keksinyt kivan iltasatuperinteen, joka nopeuttaa lapsen lukutaitoa mutta ei koidu liian työlääksi: luemme vierekkäin pötkötellen vuorotellen sivun ääneen. Tarina etenee joutuisammin, joten malttamaton lapsikaan ei tuskastu, ja samalla lapsen äänenlukutaito kehittyy. Isomman lapsen kanssa voin lukea sivun, ja hän lukee aukeaman tai useamman, ja samalla saamme yhteisen rauhoittumishetken (monesti aika vilkkaan) päivän päätteeksi. Isomman koululaisen kanssa olen huomannut ilokseni, että kappas, kirjahan on ihan eri vaiheessa kuin mihin eilen lopetimme, ja vastaus on, että kävin päivällä välillä lukemassa pari lukua.
Monissa kunnissa on käytössä luku- tai kirjallisuudiplomi, Oulussa tällainen:
http://www.ouka.fi/oulu/kirjastoreitti/kirjallisuusdiplomi
Jokaisella luokalla luetaan tietyt kirjat, jotka on tarkoituksella valittava eri kirjallisuuden lajeista, eli esimerkiksi pienelle koululaiselle tulevat tutuksi runot, sadut, kuvakirjat ja lasten romaanit. Aina tietynlaista kirjallisuutta lukeva nuori voi löytää uusia suosikkeja, tai ainakin eri kirjallisuuden lajien ilmaisutavat tulevat tutuiksi.
Omat vilkkaat koululaiset ovat pitäneet aluksi kirjallisuusdiplomia liian suurena urakkana, mutta olen ronskisti lahjonut heidät lukemaan: kun suoritti ykkösluokan diplomin, sai pienen palkkion, toisen luokan diplomista vähän isomman ja niin edelleen. Nyt 10-vuotias odottaa innolla, että pääsisi aloittamaan neljännen luokan luku-urakan. Väärin vai ei? Sitä sopii pohtia, mutta meillä kirja voittaa kännyn joka ilta...
Lisäaatoksia ääneen lukemisesta: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436756060993
