Haikein mielin Akateemisessa

Haikein mielin Akateemisessa

Viime viikolla kävin Akateemisessa kirjakaupassa ja yllätyin, kun vastassa olivat puolityhjät hyllyt ja alelaarit. Tiesinhän toki, että reilun vuoden kuluttua Oulun Stockmann lopettaa ja valitettavasti kirjakauppa sen mukana, mutta en aavistanut, että alasajo on aloitettu jo nyt. Pari päivää myöhemmin Kaleva uutisoi, että Akateeminen lakkaa toimintansa jo ensi kuun puolella. Nyt jo!

Miten kirjafani reagoi suosikkikauppansa lopettamiseen? Penkomalla alehyllyt, tietenkin! Löysin kaksi mainiota kirjaa, joista toisen olin lukenut jo aiemmin eli Marisha Rasi-Koskisen taidokkaan novellikokoelman Vaaleanpunainen meri.

Kirjan tunnelma on erikoinen, ja teos on hieman vaativaa mutta koukuttavaa luettavaa. Jokainen novelli kertoo lapsen ja isän suhteesta, joka on aina monimutkainen tai ulkopuolisen uhan häiritsemä: isä on joko läsnä ja haastava, hänestä on erottu, tai hän on kuollut. Osa isistä on pettyneitä elämäänsä, osa vastuuttomia huikentelijoita, osa uupuneita hektisessä nykyarjessa. Kenelläkään kirjan isistä ei mene sata-nolla-hyvin, mutta kiinnostavia he ovat samoin kuin ihmettelevät ja kipuilevat lapsensa. 

Marisha Rasi-Koskinen

Rasi-Koskinen on ammatiltaan psykologi, mikä näkyy Vaaleanpunaisen meren henkilökuvauksessa sekä tunnelman rakentamisessa. Ihmiset ovat eläviä, järkyttäviä, unenomaisia tai raivostuttavia. Tunnelma vaihtelee novellista toiseen, eikä ahdistus käy puristavaksi, vaikka monella lapsella onkin vanhemman suhteen toivomisen varaa. Oli isä kuitenkin millainen tahansa, hänellä on valtava vaikutus lapseensa.

Toinen löytöni oli Riina Katajavuoren Wenla Männistö. Kirja kävi talvella pyörähtämässä pöydälläni lainattujen kirjojen nipussa, mutta en ehtinyt lukea sitä, vaikka kirja vaikuttaa herkulliselta. Teos pyöräyttää Seitsemän veljestä nykyaikaan mutta kertoo tarinan naisten näkökulmasta: Millainen on Männistön Wenla, jota kaikki veljekset fanittavat? Entä hänen topakka äitinsä, joka on siirretty nykyaikaan kumpulalaiseksi kätilöksi? On pakko lainata takakannen tekstiä:

"WENLA MÄNNISTÖ. Kun tietäis missä Juko Brossit tällä hetkellä vaikuttaa.
ANSKU SEUNALA. Ne on paossa tätä yhteiskuntaa.

AAPO JUKOLA. Me ei olla syrjäytyneitä.
JUSA JUKOLA. Me ollaan keskeisiä.

ALLI JUKOLA. Rakastin poikiani niin että sattui ja helisi."

Hykerryttää! 

Riina Katajavuori

Mahtavaa, ettei maailmasta lopu hyvä luettava, vaikka kirjakaupat loppuisivatkin. Pidetäänhän kuitenkin yllä kaupunkiin jäävää Suomalaista? Surettaa, jos ainoatkin kirjakaupat kutistuvat askartelutarvikkeita ja mappeja myyviksi sekatavarapuodeiksi.

Jos kiinnostuit, niin tässä katsottavaa ja kuunneltavaa yllä esitellyistä kirjoista:
Vaaleanpunainen meri: http://areena.yle.fi/1-2493125
Wenla Männistö: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/19/seksia-ja-loysailya-kumpulassa?ref=ohj-articles