Verhokerho eli kaamoksen kaihtimet
Takana ovat kenties talven kovimmat pakkaset, joita kesti tänä vuonna viikkomitalla. Kylminä päivinä tuli ulkoiltua (liian) vähän ja kaikkinainen kotiin käpertyminen oli tuttavapiirissäni suosittua. Taloja lämmitettiin, flunssakin vaivasi, ja kuiva pakkasilma repi lenkillä keuhkoja. Ulkona oli useimmiten kirkas ja kaunis sää, mutta aurinkoa tuli sihtailtua lähinnä verhojen lomitse. Tässä postauksessa keskitynkin kartiineihin ja niiden ompelemiseen.
Äiti kutoi nämä verhot kangaspuissa minun ja mieheni ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Hän halusi tehdä neutraalit ja aikaa kestävät verhot, ja sellaiset ne tosiaankin ovat olleet. Ne ovat arvokkaasti puolipellavaa, ja niissä toistuu vajaan sentin välein efektilanka, joka elävöittää verhoja mukavasti.
(Luonnollisestikin Aapo-koiran piti päästä tähänkin tekstiin mukaan, vaikka hän ei tietääkseni ole erityisemmin kiinnostunut verhoista. Esineiden pehmeydestä kylläkin, eli tämä koira löytyy makoilemasta huushollin mukavimmilta paikoilta, tässä tapauksessa lattiatyynyn päältä.)
 |
| Keittiön lamput äiti pelasti aikoinaan roskalavalta. Ne ovat vanhat kansakoulun valaisimet. |
Ompelen verhoja harvoin, mutta tänä talvena alkoi tehdä mieli surauttaa keittiöön talviverhot. Tein ne ennen joulua, mutta mitenkään juulenistiset ne eivät kuitenkaan ole, pikemminkin talviset. Samalla hurruuttelin pöydälle pellavaliinan ja laitoin sen päälle kaitaliinaksi harmaan kuitukankaan.
Kangas löytyi Eurokankaasta, nimeltään Kataja, ja sen suunnittelija on Merja Palin. Kangas on minuksi yllättävän hillitty, sillä yleensä revittelen väreillä ja kuoseilla, mutta tänä talvena teki mieli rauhallista köökiä, jossa yksikään tekstiili ei huuda olemassaoloaan. Rauha ja hiljaisuus - asioita, joita arki ei aina muutoin tarjoa...
Verhokangasta valitessani aloin kysellä vinkkejä Eurokankaan myyjältä. Yleensä ynnäilen kankaan menekin päässäni ja ostan kankaan liikoja turisematta, mutta nyt oli hyvä, että avasin suuni, sillä myyjä vinkkasi heti monsuuninauhasta. Se on piilokujanauha, joka ommellaan verhon yläreunaan mutta joka ei näy päällepäin. Lopuksi verhotanko pujotetaan nauhakujassa joka toisen lenkin läpi, jolloin verho poimuttuu kauniisti.
 |
| Kuva: kauppa.kilokangas.fi |
Katsoin ompeluohjeita Intyykin nettisivuilta, josta löytyi muitakin käteviä verhovinkkejä: http://intyyki.fi/ompeluohjeita-sivuverhoille/
Täytyy sanoa, että kangasmyyjä oli oikeassa, sillä verhot poimuttuvat oikein näpsäkästi ja vähän samaan tapaan kuin purjerenkaita käytettäessä. Ovatko muut ompeluharrastajat kokeilleet monsuuninauhaa?
Minä en itseäni ihan ompelun harrastajaksi nimeäisi muutamien verhojen jäljiltä, mutta olen kuin olenkin tuota nauhaa käyttänyt. Ehkä juuri siksi, että minä epävarmuudessani aina kysyn vinkkejä myyjiltä 😃
VastaaPoistaTämä oli kyllä hyvä vinkki :) Arvoin tuon pöytäliinankin kanssa, eli mistä löytäisin sopivan valkoisen kankaan kaitaliinan alle, ja myyjä totesi: "Minusta tuntuu, että sinä tarvitset nyt pellavaa." Olen ommellut niin paljon vuosien saatossa, että läheskään aina ei tule enää kyseltyä, mutta näköjään välillä kannattaa :D
PoistaKyllä äitisi on kutonut kotiisi ajattomat verhot, kerro hänelle terveiset Iisalmesta. Minä olen myös ommellut yli 40 vuotta, joten ei aina tule kysellyksi uusia jippoja. En ole kuullut tuosta monsuuninauhasta, täytyy pitää mielessä seuraavia verhoja suunnitellessa. Kuitukankaan käyttäminen valkoisen liinan päällä näyttää toimivan myös tyylikkäästi. Käsityöblokeista löytyy nykyisin tosi hyviä vinkkejä tekemiseen. Aina ei vain aika riitä kaiken tekemiseen ja silmiäkin pitää säästää.
VastaaPoistaKiitos! Onpa mukava kohdata näin netissä. Mikäs sinun blogisi osoite onkaan? Isi puhui, että olet kova käsityöihminen ja pidät myös blogia. Mulla tulee tehtyä käsitöitä silloin, kun muulta arjen hyörinältä ehdin: säännöllisesti, mutta aina ei tule heti valmista :)
VastaaPoistaNytpäs hoksasinkin ja löysin blogisi. Hienoja käsitöitä!
VastaaPoistaHyvä idea tuo nauha! Mulla on joskus ollut sellaista "rypytysnauhaa", mutta tuo monsuuninauha vaikuttaa paremmalta. Pitäisi alkaa suunnitella olohuoneeseen keväisempiä verhoja, ja nyt tuntuu että vanhat vaaleat saavat jäädä vielä kaappiin, olen vähän kuin sinäkin, eli kaipaan värejä elämään. Yleensä minäkään en kangaskaupassa paljoa neuvoja kysele, siinäkin mielessä ollaan yhtä suoraviivaisia :).
VastaaPoistaEnnustan, että viimeistään maaliskuussa kööki on meilläkin taas värikäs, samoin olohuone ;) Kun valo lisääntyy, alan janota kirkkaampia sävyjä. Äidin kutomia verhoja en raski kesällä pitää senkään takia, ettei aurinko polta niitä vuosien saatossa. Olohuoneen ikkunat ovat suoraan etelään ja paahteeseen.
VastaaPoistaTulin taas ihastelemaan noita äitisi kutomia verhoja:) Kerrassaan upeat. Hmm..mahtuisikohan meille johonkin kangaspuut..:D kiitos monsuuninauhavinkistä!
VastaaPoista